Äänisignaalien

Äänisignaalien käsitteellä tarkoitetaan signaaleja, jotka välittävät äänen tietoja. Ne voivat olla analogisia tai digitaalisia. Analogiset äänisignaalit ovat jatkuvia ja ajan kuluessa muuttuvia, kuten mikrofonin tuottama jännite. Digitaaliset äänisignaalit ovat näytteistettyjä arvoja, jotka on muutettu binääriseksi tiedoksi tallennusta ja siirtämistä varten. Näytteenottotaajuus ja bittisyvyys määrittävät digitaalisen signaalin laadun.

Äänisignaalin keskeisiä ominaisuuksia ovat amplitudi (äänen voimakkuus) ja taajuus (sävelkorkeus), sekä vaihe. Spektrianalyysi paljastaa signaalin taajuusjakauman. Laatua arvioidaan mittareilla kuten signaalin SNR (signal-to-noise ratio), dynaaminen alue ja kokonaisharmoninen vääristymä (THD).

Tallennuksessa ja toistossa analoginen signaali voidaan muuntaa A/D-muuntimella digitaaliseen muotoon ja takaisin D/A-muuntimella. Digitaalista äänisignaalia käytetään yleisesti PCM- ja koodausmuotojen kuten WAV, MP3, AAC ja FLAC avulla.

Äänisignaalien käsittely on keskeistä musiikki- ja elokuvan äänentoistossa sekä telekommunikaatiossa ja muussa ääni-integraatiossa. Ne muodostavat perustan sekä tutkimukselle että käytännön sovelluksille.