Äänieristyksellä

Äänenieristyksellä tarkoitetaan rakennusten ja tilojen välillä sekä sisätilojen akustisen yksityisyyden ja käyttömukavuuden parantamista siten, että äänien siirtyminen vähenee. Se kattaa sekä ilma-äänen että kosketus-äänen (kosketuksen aiheuttama tärinä) siirtymisen. Hyvä äänieristys vaikuttaa sekä yksittäisten tilojen että kokonaisrakenteiden toimivuuteen ja äänenlaatuun.

Perusperiaatteet äänieristyksen parantamisessa voidaan tiivistää neljään keinoon: massan kasvattamiseen, rakenteellisen kosketuksen erottamiseen, iskunvaimennukseen sekä tilan sisäisen absorptio- ja tiiviyden hallintaan. Massalla tarkoitetaan raskaiden rakennusmateriaalien käyttöä, jotka heikentävät äänien siirtymää. Rakenteellisen kosketuksen erottaminen voidaan toteuttaa kelluvilla lattioilla, kaksoisrungoilla ja muilla liitosten käsittelyillä, jolloin ääni ei kulje suoraan rakenteesta toiseen. Vaimennuskerrokset ja viskoelastiset materiaalit vähentävät värinöitä, ja tilan sisäinen absorptio sekä ilmatiiviyden parantaminen hillitsevät kaiuntaa sekä ilmavuotoja äänieristetystä tilasta.

Käytännössä äänieristyksen toteutus kohdistuu usein seinien, lattioiden ja ovien sekä ikkunoiden rakenteisiin. Käytettyjen materiaalien lisäksi tärkeää on käytännön asennus: saumojen tiivistäminen, läpivientien eristäminen ja mahdollisten flanking-äänien hallinta. Liitteinä käytetään esimerkiksi massaa, mineraalivillaa tai lasivillaa, äänieristyslevyjä ja mahdollisia vaimennus-kerroksia sekä erikoisovia ja -ikkunoita.

Mittaukset ja standardit kuvaavat äänieristyksen tehokkuutta. Yleisesti käytettyjä mittareita ovat ilmavälisten äänien STC- tai Rw-arvot sekä kosketusäänien Ln,w-arvot. Huomioidaan, että äänieristys on usein taajuusriippuvaista: suuremmat taajuudet ovat helpompia eristämään kuin matalat. Kansainväliset ja kansalliset standardit määrittelevät mittausmenetelmät ja vaaditut tasot rakennusosille.