Ääniabsorptio

Ääniabsorptio on ilmiö, jossa ääniaallon energia imeytyy materiaalin mikrorakenteen tai tilan ominaisuuksien vaikutuksesta ja muuttuu lopulta lämpöenergiaksi. Tämä vähentää tilan sisäistä heijastuneen äänen määrää ja parantaa akustiikkaa. Ääniabsorptio eroaa äänieristyksestä, joka pyrkii rajoittamaan äänen kulkemista tilasta toiseen.

Absorptio mitataan yleisesti ääniaalloille ominaisilla koefficienteilla. Vakiokäytännössä käytetään ääniabsorptiocoefficienttia α (0–1) sekä taajuusriippuvaista arvoa ja sen painotettua versiota α_w. Taajuusvaste on tärkeä, koska materiaali voi imeä eri tavoin matalilla ja korkeilla taajuuksilla. Tilasuunnittelussa huomioidaan myös reverberation time RT60 sekä standardeilla määritettyjä mitta-tapoja, kuten α_w-arvot sekä tilan kokonaisabsorptio.

Materiaalit ja rakenteet, jotka tuottavat ääniabsorptioa, kattavat poro- ja kuitupohjaiset absorboijat (esim. mineraalivilla, lasivilla, akustiikkavaahdot), tekstiilit sekä kankaista valmistetut paneelit. Myös resonanssipaneelit ja perforoidut paneelit, joilla on ilmastäyttöä tai tilakammio, voivat tehostaa absorptiota erityisesti matalilla taajuuksilla. Absorptio on herkkä materiaalin paksuudelle, tiheydelle, poroisuudelle sekä taajuudelle, joten eri tiloihin valitaan kohdevaatimusten mukaan erilaisia ratkaisuja.

Sovellukset kattavat konserttisalit, radiostudiot, toimistot ja julkiset tilat, joissa tilan akustiikka halutaan kontrolloida ilman liiallista äänenvaimennusta. Suunnittelussa huomioidaan sekä haluttu RT60 että äänen diffuusio, jotta puhe ja musiikki ovat selvillä, eikä tila koettaisi äänettömäksi kuoreksi. Haasteina ovat matalataajuisen, suurilla pinnoilla tarvittava paksuus sekä kosteuden ja ikääntymisen vaikutukset.