Äänenvälitys

Äänenvälitys tarkoittaa ääniaaltojen siirtämistä lähteestä vastaanottimeen erilaisia välineitä ja väliaineita käyttäen sekä siihen liittyvää teknistä prosessia. Termi kattaa sekä fysikaalisen propagoinnin että tietoverkoissa ja laitteissa tapahtuvan äänen siirron, kuten puhelinverkot, radiolähetykset ja äänentoistojysteemit.

Fysikaalisesti äänenvälitys riippuu väliaineesta, reitistä ja ympäristöolosuhteista. Ilman tiheys, lämpötila, kosteus sekä tilan rakenteet vaikuttavat äänen voimakkuuteen, taajuusvasteeseen ja etenemisaikaan. Kaiunta, heijastukset ja melu voivat heikentää kuuluvuutta ja äänen laatua. Mittauksessa keskitytään usein taajuusvasteeseen, voimakkuuteen (SPL), viiveeseen ja signaalin häiriöihin.

Teknisesti välitys voidaan toteuttaa analogisesti tai digitaalisesti. Analoginen välitys siirtää signaalin sellaisenaan, kun taas digitaalisessa välityksessä ääni muunnetaan näytteiksi, koodataan ja siirretään bittivirtoina. Digitaalisissa järjestelmissä tärkeiksi muuttujiksi muodostuvat näytteenottotaajuus, bittisyvyys, pakkaus sekä mahdollinen pakkausmenetelmä, ja niihin liittyvät viiveet sekä kaistanleveys.

Sovelluksia ovat telekommunikaatio, radiolähetykset ja televisio, äänentoisto, kuulokojeet sekä rakennus- ja tilakäytäntöjen akustiikka, joissa tilan ominaisuudet ja tekniset järjestelmät vaikuttavat kuuntelukokemukseen.

Laatua arvioidaan intelligibiliteetin, taajuusvasteen, signaali-kohinasuhteen sekä viiveen perusteella. Hyvä äänenvälitys säilyttää luonnollisen äänenlaadun ja mahdollistaa selkeän kuulemisen sekä fyysisessä tilassa että verkossa.