Ärsytystä

Ärsytystä on suomen kielen sana, joka viittaa sekä emotionaaliseen tilaan että fysiologiseen ilmiöön. Arkikielessä sillä tarkoitetaan tilaa, jossa jokin ärsyttää tai kiusaa, aiheuttaen ärtymystä, pisteliäisyyttä tai kiukuttelua. Esimerkiksi lauseessa “melu aiheuttaa ärsytystä” viitataan siihen, että ääni sysää ihmisen tunteisiin ja käyttäytymiseen. Toisessa, tieteellisessä merkityksessä ärsytys tarkoittaa alkuperäistä ärsyttävää aistimusta tai hermoston stimulaatiota, joka voi johtaa vasteeseen.

Sanan taustalla on verbi ärsyttää, jonka perusmerkitys on herättää viha, ärtymystä tai kiihtymistä sekä aiheuttaa vastettä. Nounin “ärsytys” muotoja ovat muun muassa ärsytys (perusmuoto), ärsytyksen (genetiivi) ja ärsytystä tai ärsytystä (partitiivi). Käyttöyhteyksiä on sekä arkikielessä että tieteessä, jolloin termi voidaan rinnastaa esimerkiksi teknisiin tai psykologisiin ärsykkeisiin.

Fysiologisesti ja psykologisesti erotellaan usein kahdenlaista ärsytystä: sensorinen/biologinen ärsytys, joka on aistinvarainen stimulaatio ja jonka tarkoitus on saada vaste, sekä emotionaalinen ärsytys, joka johtuu esimerkiksi ärsyttävistä tapahtumista tai käyttäytymisestä ja ilmenee ärtyneisyytenä tai kiukutteluna. Ärsytys-kynnys viittaa siihen, kuinka voimakas ärsyke on, jotta se tuottaa vasteen.

Käsittelytavat ärsytyksen hallinnassa voivat sisältää ärsyttävien tekijöiden vähentämistä, rentoutumistekniikoita, kognitiivista uudelleenajattelua sekä ympäristön muokkaamista. Tavoitteena on vähentää ei-toivottua ärsytystä ja ylläpitää toimintakykyä.