yläleuan

Yläleuka (lat. maxilla) on kasvojen keskiosassa sijaitseva parillinen luu, joka yhdessä toisen yläleuan kanssa muodostaa yläleuan kokonaisuuden. Se kantaa yläteiden hampaita alveolaarisessa osassaan ja osallistuu kasvojen rakenteisiin sekä suun, nenän ja silmäaukkojen läheisiin alueisiin. Maxilla muodostaa osan kovasta kitalakkeesta, orbitan pohjan ja mediaalisen seinämän nenäontelossa, ja sen sisällä on sinus maxillaris.

Rakenne ja yhteydet: Jokaisella maxillalla on runko (corpus maxillae), palatinaalinen prosessi, joka yhdessä toisen maxillan palatinaalisen prosessin kanssa muodostaa etusosan kovasta kitalakkeesta, sekä processus frontalis ja processus zygomaticus, jotka osallistuvat poskiluuhun ja kasvon sivuihin. Alveolaarinen osa sisältää hampaille tarkoitetut alveoli dentales. Maxilla artikuloituu useiden luiden kanssa (esim. etu- ja seinäluut nenäontelossa, orbitaalissa, zygomaticus-, palatinaali-, etmoid- ja sphenoid-luit), ja sen vasemman sekä oikean puolikkaan päät ovat kiinni intermaxillaarisessa suture-murtumakosketuksessa.

Toiminta ja kehitys: Yläleuka kehittyy pääosin intramembraanisessa luunmuodostuksessa. Hampaat puhkeavat alveolaarisiin sokkeloihin, ja palatinaalinen osa muodostaa kovaa kitalakea yhdessä vastakkaisen maxillan kanssa. Maxillan sinus (sinus maxillaris) sijaitsee runko-osassa ja vaikuttaa ilmanvaihtoon sekä äänenlaatuun.

Clinical note: Yläleuan murtumat (Le Fort -fraktuurit) voivat vaikuttaa yläleualuisiin rakenteisiin ja orbitaan. Yläleuka on tärkeä tukirakenteena hammasimplantaatioissa ja sen tilavuus sekä alveolaarinen osa ovat keskeisiä hampaiden asennuksessa. Tulehdukset, kuten sinuiitti, voivat vaikuttaa sinus maxillariin. Yläleuan kehityshäiriöt sekä puhkeamattomat hampaat voivat vaatia ortodontista ja kirurgista hoitoa.