Yläleuka

Yläleuka, suomenkielinen termi yläleualle, viittaa anatomiselta osaltaan yläiseen leukaan ja sen alueeseen, ja se vastaa lääketieteellistä termiä maxilla. Ihmisen kallossa yläleuka koostuu kahdesta vastakkain asettuneesta maxillasta, jotka yhdistyvät keskellä premaxillan suturessa syntyasussa. Jokainen maxilla muodostaa kehon sekä useita ulottuvuuksia, kuten poskiontelon (maxillary sinus) sekä palatiinisen (kallinen) prosessin, joka muodostaa osan suun kovasta kitalastasta.

Anatomia ja rakenne: Yläleuka muodostaa kasvojen etuosan ja osan purentaketjusta. Se sisältää alveolaarisen prosessin, jonka hampaiden juuret sijaitsevat hampaan aluksi. Yläleuan palatiininen prosessi muodostaa osan kovasta suun kitalastasta yhdessä palatiinin luun kanssa. Yläleuka sekä sen prosessit muodostavat osan silmä- ja nenäonteloiden seinämistä ja kuuluvat siihen, mitä sanotaan orbitin ja nenäontelon perusteellisesta rakenteesta. Infraorbitaalinen foramen (läpi kulkeva hermo- ja verivaihtoehtoja) sijaitsee yläleuan esillä alapuolella.

Toiminnot: Yläleuka tukee ylähampaita ja muodostaa yläpurentaketjun pohjan. Se muodostaa osan kasvojen etuosasta sekä kovaa suun kitalastaa. Yläleuka osallistuu hengitys- ja hajuaistien tiloihin kuuluvien tilojen muotoiluun sekä nenäontelon ilman virtauksen säätelyyn.

Kliininen merkitys: Yläleukan vammat, kuten Le Fort -murtumat, voivat vaikuttaa purentaan, hengitykseen ja silmäkuoppien vakauteen. Hammashoidoissa yläleukaan kiinnitettävät implantit ja proteesit ovat yleisiä. Tulehdukselliset tila, kuten sinuiitti maxillaarisessa sinusissa, voivat vaikuttaa yläleukaan läheisiin rakenteisiin.

Kehitys: Yläleuka kehittyy ensimmäisenäлыкäynnin säännöistä ja koostuu neural crest -solujen muotouttuvista luualueista, joita kummankin puoliskon välillä yhdistää sikiöaikana syntyvä suture.