nenäonteloiden

Nenäontelot ovat kaksi symmetrisesti sijoittunutta ilmaa käsittelevää onteloa kallossa, erotettu toisistaan nenäseptumilla. Ne ottavat ilman vastaan sierainten kautta ja yhdistyvät takaosasta nieluun. Limakalvo kosteuttaa, lämmittää ja puhdistaa hengitettävän ilman sekä mahdollistaa hajuaistin toiminnan.

Rakenne ja limakalvo: Jokainen ontelo peittyy limakalvolla, jonka pääasiallinen rakennemateriaali on hengitysteiden epiteeli, noin pseudostratified ciliated columnar epiteeli, jossa on goblet-soluja liman tuotantoon. Cilia liikuttavat limaa kohti nielua, jolloin hiukkaset ja mikrobit poistuvat.

Hajuaisti ja katto: Nenän hajuaistille tärkeä olfactory epithelium sijaitsee pääosin nenäontelon katossa. Siellä hajureseptorit vastaanottavat hajuaistimusilmakehän reseptorit ja välittävät sen aivolohkoon.

Pinta ja ilmanlaatu: Nenän pinnan suurentamiseksi ja ilman käsittelyn tehostamiseksi onteloon muodostuu useita ulokkeita, nenäkalvoja (turbinates). Näin ilman kiertoa hidastuu, mikä mahdollistaa paremman lämmityksen, kosteutuksen ja suodatuksen.

Toiminnot: ensisijaiset tehtävät ovat ilman esikäsittely (lämmitys ja kostutus), hiukkasten ja mikrobiologisen materiaalin suodatus sekä limakalvon eritteiden hallinta. Nenäontelon kautta kulkeva ilma vaikuttaa myös äänteelliseen resonanssiin.

Verkosto ja hermosto: verenkierto koostuu lähinnä nenäontelon alueelta tulevista valtimoista, kuten sphenopalatinalta, sekä etmoidialueen verenkierrosta. Hajuaistiin vaikuttavat hermot (CN I) sekä trigeminalinen hermosto (V1, V2), jotka välittävät muun muassa kosketus- ja kipuärsykkeitä.

Kliininen merkitys: nenäontelot ovat usein keskellä yleisimpiä ylä hengitysteiden sairauksia, kuten nuhaa ja kroonista rinoketaleita sekä deviato septumia. Diagnoosi ja hoito pohjautuvat kliiniseen tutkimukseen, endoskopiaan ja kuvantamiseen (esim. CT).