yliäänilentämisessä

Yliäänilentäminen viittaa lentämiseen nopeudella, joka ylittää äänen nopeuden tyypillisissä ilmakehän olosuhteissa. Äänen nopeus ilmassa on noin 343 metriä sekunnissa (1235 km/h tai 767 mph) merenpinnan tasolla ja tavallisessa lämpötilassa. Lentokoneet, jotka pystyvät lentämään yliääninopeuksilla, ovat yleensä sotilaskoneita tai erikoistutkimuskoneita.

Yliäänilentämisen saavuttaminen vaatii erityisen suunnittelun lentokoneille. Siipien muotoilu, moottoriteho ja rungon aerodynamiikka ovat ratkaisevan tärkeitä. Kun lentokone lähestyy äänen nopeutta, se kohtaa niin sanotun "äänivallin", joka aiheuttaa merkittävää ilmanvastuksen kasvua ja turbulenssia. Yliääninopeuksilla tämä ilmiö muuttuu, ja lentäminen voi olla sujuvampaa, mutta samalla syntyy paineaaltoja, jotka ilmenevät maassa pamauksina, joita kutsutaan yliäänipamauksiksi.

Ensimmäinen ihminen, jonka uskotaan ylittäneen äänen nopeuden lentokoneella, oli Chuck Yeager Bell X-1 -lentokoneella vuonna 1947. Sen jälkeen yliäänilentämisestä on tullut tärkeä osa ilmailutekniikan kehitystä, ja sitä on hyödynnetty sekä sotilaallisissa sovelluksissa että ilmailututkimuksessa. Matkustajalentokoneissa yliäänilentäminen ei ole yleistynyt kaupallisten ja ympäristöllisten haasteiden vuoksi.