ylivertaisuutta

Ylivertaisuutta tarkoittaa asennetta tai käyttäytymisen ilmiötä, jossa yksilö tai ryhmä kokee ja esittää itsensä muiden yläpuolella. Se voi ilmetä itsensä korostamisena, väitteinä paremmuudesta, aliarviointina tai tarpeena hallita tilanteita ja ihmisiä. Ylivertaisuus voi olla sekä tietoinen asenne että tiedostamaton tasoittava mekanismi.

Etymologisesti termi perustuu sanoihin ylivertainen ja -uus/-uusista muodostuvaan -uus-päätteeseen, ja sitä käytetään sekä arkikielessä että akateemisessa kielessä kuvamaan käsitystä korkeammasta asemasta. Käsite voi viitata yksilön, ryhmän tai organisaation korostuvaan arvottamiseen.

Psykologian keskustelussa ylivertaisuutta tarkastellaan osana vuorovaikutusta, jossa epäonnistumisen, epävarmuuden tai alemmuuden tunneen yksilön puolustusmekanismina voi esiintyä ylivertaisuuden ilmaisua. Joissakin yhteyksissä puhutaan myös ylivertaisuuskompleksista kuvaamaan tällaisia defenssimekanismeja. Ylivertaisuus voidaan nähdä sekä yksilöllisen käytöksen aiheuttamana että kulttuuristen ja rakenteellisten tekijöiden tuloksena, kuten elitismi, meritokratian rakentama identiteetti tai ryhmän normit.

Ilmentymiä voivat olla patronointi, toisten aliarviointi, toisten osaamisen mitätöinti, liiallinen itsevarmuus sekä halu määrätä vuorovaikutuksen sävy ja tulos. Ylivertaisuuden vaikutukset voivat heijastua työyhteisöissä, politiikassa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, usein haitaten yhteistyötä ja avointa vuoropuhelua. Eriarviointi ja konfliktit voivat lisääntyä, jos ylivertaisuutta ylläpidetään jatkuvasti ilman reflektointia tai palautteen hakemista. Onnistunut vuorovaikutus edellyttää tietoista asennemuutosta, kuuntelemista ja arvostavaa moninaisuuden huomiointia.