yliherkkyysreaktioihin

Yliherkkyysreaktiot ovat immuunijärjestelmän liiallisia tai sopimattomiksi koettuja reaktioita kyseisten antigeenien kanssa. Ne voivat aiheuttaa kudosvaurioita ja monenlaisia oireita, kuten kutinaa, nokkosihottumaa, hengitysvaikeuksia tai vatsavaivoja. Käsitteellisesti ne jaetaan perinteisesti neljään pääkategoriaan, jotka eroavat mekanismiltaan: Type I, II, III ja IV.

Type I eli välitön IgE-välitteinen yliherkkyys kehittyy, kun allergiaa aiheuttava antigeeni sitoutuu IgE-vasta-aineisiin, jotka kiinnittyvät masto- ja basofiileihin. Tämän seurauksena histamiini ja muut välittäjäaineet vapautuvat ja oireet kehittyvät nopeasti, usein minuuteissa. Esimerkkejä ovat allergiset rinitit, astma ja anafylaksia. Hoitoon kuuluu välttoimet sekä adrenaliinihätätilanteiden hoito, antihistamiinien ja kortikosteroidien käyttö sekä mahdollinen immunoterapia.

Type II eli hapti- tai cytotoksinen yliherkkyys syntyy, kun IgG- tai IgM-vasta-aineet kohdistuvat solukalvon antigeeneihin. Tämä johtaa solujen tuhoutumiseen kautta komplimenttijärjestelmän aktivaation tai fagosytoosin. Esimerkkejä ovat transfusioreaktiot ja autoimmuunisairaudet, kuten autoimmuuninen hemolyysi.

Type III eli immuunikompleksivälitteinen yliherkkyys syntyy, kun antigeeni- ja vasta-ainemäärät muodostavat immuunikomplekseja, jotka kiertävät verenkierrossa ja kertyvät kudoksiin aiheuttaen inflammaation. Tällaisia reaktioita voivat olla, esimerkiksi serumin tauti, Arthus-reaktio sekä joihinkin kroonisiin tulehduksellisiin sairauksiin liittyvät ilmentymät.

Type IV eli viivästynyt, soluvälitteinen yliherkkyys johtuu T-lymfosyyttien ja makrofagien välisestä vasteesta. Reaktiot ilmenevät viiveellä, usein 24–72 tunnin kuluessa. Esimerkkejä ovat kosketusihottuma (kontaktidermatiitti) ja joidenkin lääkkeiden aiheuttamat viivästetyt ihoreaktiot.

Diagnoosi perustuu potilaan historiaan sekä tutkimuksiin, kuten ihon pistokoe- tai spesifinen IgE -testeihin ja patch-testiin kontakti-dermatiitin epäilyssä. Hoito keskittyy allergeenin välttämiseen, oireiden lievittämiseen sekä joissain tapauksissa immunoterapiaan. Yliherkkyysreaktiot ovat yleisiä lääketieteessä ja niiden oikea-arviointi parantaa hoitovastetta sekä ehkäisee komplikaatioita.