yksilölajit

Yksilölajit on termi, jota ei käytetä vakiintuneena tieteellisenä käsitteenä. Suomessa sitä saatetaan tavata puhekielessä tai oppimateriaaleissa kuvattaessa tilannetta, jossa lajiajatteluun tuodaan mukaan yksilöiden vaihtelu tai jossa lajien rajoja tarkastellaan yksilötasolla. Kielikuvaa voidaan käyttää havainnollistamaan, että lajit eivät ole kiinteitä, vaan niiden sisällä voi esiintyä merkittävää vaihtelua yksilöittäin.

Käytännössä yksilölajien käsittelemistä voidaan tarkastella erilaisten lähestymistapojen kautta. Eri lajiajattelun conceptit – biologinen laji, morfologinen laji sekä geneettinen laji – korostavat erilaisten kriteerien tärkeyttä lajien erottamisessa. Lisäksi nykybiologiassa käytetään geneettisiä ja morfologisia dataa sekä ympärivuorokauttaisia havaintoja, jolloin lajirajojen määrittely voi olla epävarmaa yksilöiden sisällä esiintyvien erojen vuoksi. Tässä yhteydessä voidaan puhua siitä, miten yksilöt muodostavat variaatiota, populaatiot hajottavat tai yhdistävät linjoja, ja miten tämä vaikuttaa lajien delimitointiin.

Käytännön merkitys liitetään usein biodiversiteetin tutkimukseen, konservaatioon ja luontoharrastuksiin. Yksilöiden vaihtelu ja mahdollinen hybridisaatio voivat tehdä lajien määrittelystä haasteellisempaa, mikä korostaa tarvetta useisiin tietoihin perustuvaan, moniulotteiseen lähestymistapaan.

Lisäksi aihe liittyy käsitteisiin kuten laji, populaatio, sisäinen vaihtelu sekä operatiiviset yksiköt (OTU) genetiikassa, jotka auttavat kuvaamaan lajien monimuotoisuutta yksilötasolla. See also: biologinen laji, morfologinen laji, geneettinen laji, taksonomia, DNA-barcode.