yksikkötesteissä

Yksikkötesteissä tarkoitetaan ohjelmiston pienimpien toiminnallisuusyksiköiden, kuten funktioiden, metodien tai luokkien, testaamista erillään muista järjestelmän osista. Tavoitteena on varmistaa, että yksikkö toimii odotetulla tavalla ja että rajapinnat pysyvät ennustettavina. Yleisesti yksikkötestit ovat suunnattu siten, että ne täyttävät toistuvuuden ja luotettavuuden vaatimukset: pienet, nopean suoritusajan testit, jotka voidaan ajaa säännöllisesti osana kehitys- tai CI-työnkulkua.

Toimeenpanossa käytetään usein AAA-rakennetta: Arrange (aseta testitilanne), Act (suorita toimenpide) ja Assert (tarkista tulos). Yksikkötestit pyritään eristämään ulkoisista riippuvuuksista; käytetään mock- tai stub-objekteja sekä riippuvuuksien injektointia, jotta testattava yksikkö voidaan määritellä ja valvoa. Testit kirjoitetaan pienikokoisina ja itsenäisinä, jotta niiden suoritus on nopeaa ja ne ovat vähemmän alttiita toisten testien vaikutukselle.

Hyödyllisiä vaikutuksia ovat nopea palaute virheistä, helpompi refaktorointi ja parempi ohjelmointirajat sekä dokumentaation kaltaiset todisteet siitä, miten rajapinnat ovat tarkoitettu toimimaan. Ne tukevat jatkuvaa integraatiota ja voivat helpottaa koodikannan ylläpitoa sekä tukea arkkitehtonista hyvää muotoa.

Rajoitukset huomioivat, että yksikkötestit eivät korvaa integraatio- tai järjestelmätesteja, jotka paljastavat rajapintojen yhteensopivuusongelmat ja järjestelmän kokonaiskäytöksen. Ylläpito on tärkeää, koska muutokset koodiin voivat vaatia testien päivittämistä tai niiden uudelleenarviointia. Monissa tiimeissä käytetään myös testivetoista kehitystä (TDD) sekä jatkuvan toimituksen (CI) käytäntöjä testauksen tehokkaaksi osaksi kehitysprosessia.

---