yhteysjärjestelmiä

Yhteysjärjestelmät ovat järjestelmiä, jotka mahdollistavat tiedon, signaalien tai käskyjen siirron kahden tai useamman osapuolen välillä. Ne kattavat sekä tele-/puhe- ja dataverkot sekä tietoliikenteen infrastruktuurit, mutta niitä sovelletaan myös teollisuusautomaation, valvonta- ja hätäpalvelujen sekä muiden kriittisten toimintojen yhteydessä. Yhteysjärjestelmien tavoitteena on luotettava, turvallinen ja tarkoituksenmukainen tiedonvälitys eri rajapinnoissa ja verkkoarkkitehtuureissa.

Järjestelmien keskeiset komponentit ovat siirtomedia (valokuitu, kupari, radiolinkit), verkkoprotokollat ja sovellukset, päätelaitteet sekä reititys- ja hallintamekanismit. Lisäksi signalisointi, kullakin alueella käytetyt standardit ja verkonhallintajärjestelmät muodostavat kokonaisuuden, jonka avulla laitteet voivat kommunikoida ja verkko ylläpitää toimivuutensa.

Yhteysjärjestelmiä voidaan luokitella useilla tavoilla, esimerkiksi telekommunikaatioverkkoihin, tietoverkkoihin (LAN, WAN, Internet), mobiiliverkkoihin sekä kriittisiin infrastruktuureihin suunniteltuihin erikoisjärjestelmiin. Suomessakin ja kansainvälisesti näihin liittyy sekä yksityisen että julkisen sektorin ratkaisuita, joissa korostuvat sekä suorituskykyvaatimukset että turvallisuus.

Standardointi ja yhteentoimivuus ovat keskeisiä. Kansainvälisiä ohjenuoria ja vaatimuksia antavat muun muassa ITU-T, ISO/IEC, IEEE sekä 3GPP, jotka määrittelevät protokollia, rajapintoja ja turvallisuusvaatimuksia. Suunnittelussa painotetaan kustannustehokkuutta, skaalautuvuutta, luotettavuutta, viiveen hallintaa sekä kyberturvallisuutta.

Yhteysjärjestelmien kehitys seuraa teknologian etenemistä aina perinteisistä puheverkoista moderneihin ohjelmisto- määriteltyihin verkoihin ja 5G/6G-lähtöisiin ratkaisuihin, joissa joustavuus ja saumaton yhdistettävyys ovat keskiössä.