ydinmerkityksenä

Ydinmerkityksenä on suomen kielen semanttisessa ja sanakirjallisessa keskustelussa käytettävä ilmaus, jolla viitataan sanan tai käsitteen keskeiseen, olennaiseen merkitykseen. Se tarkoittaa sitä sisältöä, jonka perusteella sana ensisijaisesti määritellään, ja se erottuu periferaalisista merkityksistä sekä konnotaatiosta, jotka voivat vaihdella kontekstin mukaan.

Termi muodostuu sanoista ydin ja merkitys, ja -nä-pääte tekee ilmaisusta roolinsa mukaan "as" -muotoinen. Eläminen ydinmerkityksenä käytännössä tarkoittaa, että kyseessä on sen ilmaisun keskeisin sensi tai referenssi, jota muut merkitykset tai käyttöyhteydet täydentävät tai rajoittavat.

Käytännössä ydinmerkityksenä auttaa sanakirjoja, kielitieteellisiä analyyseja sekä opetusta: sen avulla voidaan erottaa sanan ensisijainen merkitys muista mahdollisista merkityksistä ja konteksteihin liittyvistä vivahteista. Ydinmerkitys voi kuitenkin muuttua historiallisissa tai kulttuurisissa ympäristöissä, jolloin sanan kokonaismerkityksen hahmottaminen vaatii kontekstin huomioimista.

Se liittyy läheisesti muiden semanttisten käsitteiden, kuten denotaatio ja konnotaatio, erotteluun. Denotaatio viittaa sanan viittaamaan ulkoiseen todellisuuteen, konnotaatio siihen käyttäjän kokemuksiin ja assoitioihin, joita sana herättää. Ydinmerkitys antaa kriteerin sanan primaarille sisällölle polyseemisessa ilmaisussa.

Esimerkkejä: sanan "vapaus" ydinmerkityksenä voidaan pitää tilaa toimia ilman pakkoa. Sanan "opiskella" ydinmerkityksenä on oppimiseen tai tiedon hankkimiseen tähtäävä toiminta.