ydinmagneettisuus
Ydinmagneettisuus on ydinmolekyylien magnetismi, joka johtuu ytimien sisäisestä spinistä ja siihen liittyvästä magneettisesta dipolimomentista. Ytimellä on ominaismomentti, ja sen arvo sekä spinilman kokonaispotentiaali määrittävät, kuinka voimakkaasti ydin reagoi ulkoiseen magneettikenttään. Joillakin nykyaikaisilla ytimillä on lisäksi sähköinen kvadrupoimio, jos spinI on suurempi kuin 1/2.
Ydinmomentin suuruus ja käyttäytyminen ulkoisessa magneettikentässä määräytyvät Zeeman-havaitun energian erolla, joka johtaa niin sanottuun Larmor-säteilyyn. Larmor-taajuus
Ydinmagneettisuus ilmenee käytännössä useissa tekniikoissa ja sovelluksissa. NMR-tekniikka (ydinmyn Järjestelmän resonanssi) hyödyntää radioaaltoja, jotka siirtävät ydinnospinien
Ydinmagneettiset ominaisuudet vaihtelevat isotopista riippuen: esimerkiksi 1H, 13C, 15N, 19F ja 31P ovat yleisesti käytettyjä NMR-ytimiä,
Ydinmagneettisuus on keskeinen periaate sekä kemiallisessa analytiikassa että lääketieteellisessä kuvauksessa, ja sen ymmärtäminen yhdistää ydinfysiikan, kvanttimekaniikan