väävel

Väävel, suomalaisessa nimessä väävel, on alkuaine, symboli S ja atomiluku 16. Se kuuluu rikkien ryhmään (chalcogens) ja on epämetalli. Puhtaana se on kellertävän valkoista, kiinteää ja hauras, koostuen pääasiassa S8-renkaista. Vääveli on olemassa useissa allotrooppisissa muodoissa; yleisimmät ovat rhombic- (alpha) ja monoclinic- (beta) S8.

Luonto: väävel esiintyy sekä luonnonmineraaleina että vapaana aineena lähellä vulkaanista toimintaa ja kuumia lähteitä. Sitä louhitaan sekä suoraan purkauksista että Frasch-prosessilla, mutta suurin osa nykyisestä väävelestä syntyy rikkihapon tuotannon sivutuotteena sekä öljyn- ja maakaasun jalostuksessa havaittavasta rikkipitoisuuden poistolämmityksestä.

Ominaisuudet ja reaktiot: väävel on melko reagoimaton, mutta palamista hapen kanssa seuraa rikkidioksidia (SO2), joka voi hapetettaessa johtaa rikkihappoon (H2SO4). Se muodostaa useita sulfideja, kun se reagoi metallien kanssa. Käytännössä vääveli voi esiintyä pieninä rikkihappoja ja sulfidejä sisältävinä mineraaleina.

Käyttö ja merkitys: suurin osa maailman väävelestä käytetään rikkihapon tuotantoon, joka on teollisuuden keskeinen kemikaali. Muita käyttökohteita ovat kumien vulkanointi, lannoitteet ja erikoiskemikaalit sekä joissakin tapauksissa lääkkeet ja pesuaineet.

Turvallisuus: puhdas vääveli on suhteellisen stabiili, mutta pöly voi ärsyttää hengitysteitä ja ihoa. Rikkidioksidi ja monet rikkiyhdisteet ovat hengitys- ja terveysriskitekijöitä sekä ympäristöhaittoja, erityisesti ilman pilaantumisen ja happamoitumisen yhteydessä.