värvitaju

Värvitaju tarkoittaa kykyä havaita värejä, erottaa niiden vivahteita ja ymmärtää väreihin liittyviä suhteita. Se perustuu sekä silmän tappisolujen toimintaan että aivoissa tapahtuvaan värien käsittelyyn. Valo on näkyvää säteilyä, jonka aallonpituudet vaikuttavat siihen, miten värejä aistitaan.

Verkkokalvossa on kolme tappisolutyyppiä: S-tappisolut (lyhyet), M-tappisolut (keskipitkät) ja L-tappisolut (pitkät). Näiden tappisolujen fotopigmentit reagoivat eri aallonpituuksiin, ja näiden reaktioiden yhdistelmä muodostaa värejä. Useimmat ihmiset ovat kolmi- eli trichromaatteja; harvinaisemmissa tapauksissa esiintyy kahden tappisolutyypin puutetta (dichromatia) tai, erittäin harvoin, täydellinen neljänten tappisolun toiminta (tetrahromatia).

Värin havaitsemiseen vaikuttavat sekä tappisolujen tuotokset että aivojen käsittely. Vastaväriyhteenvedot ja värikonstaanttius auttavat säilyttämään värin vakaana valaistuksesta riippumatta. Värihavainto on myös kontekstisidonnainen: sama pigmentti voi näyttää erilaiselta eri valaistuksessa.

Väriviat ovat yleisiä ja usein perinnöllisiä. Yleisin häiriö on puna-vihreä värinäkö (protanopia ja deuteranopia); sinivihreän puute (tritanopia) on harvinaisempi. Osa puutteista on osittaisia, jolloin kyseessä on anomalous trichromacy. Testauksessa käytetään kuvioita kuten Ishiharan testi sekä laajempia testisarjoja kuten Farnsworth–Munsellin FM 100 Hue. Väriavaruutta ja värilaitteiden tulkintaa mitataan myös tilallisesti väritiloilla kuten CIE XYZ ja L*a*b*. Värivitaitoa käytetään suunnittelussa, turvallisuudessa ja saavutettavuudessa.