väriherkkyyden

Väriherkkyyden käsite kuvaa sitä, miten voimakkaasti ja millä tarkkuudella havaitsija reagoi eri väreihin ja aallonpituuksiin. Siihen sisältyy sekä ihmisen näköjärjestelmän että erilaisten värisensorien ja -laitteiden kyky erottaa ja toistaa värejä.

Ihmisen näkö on kolmi- eli trikromaattinen, ja sen toiminta perustuu kolmenlaisiiin tappisoluisiin: S- (sininen), M- (vihreä) ja L- (punainen) tappisoluiksi. Näiden solujen herkkyys vaihtelee aallonpituuden mukaan, ja aivot tulkitsevat saadut signaalit väreiksi. Väriherkkyys vaihtelee yksilöllisesti, iän ja ympäröivän valon mukaan sekä eri valaistusolosuhteissa.

Kamerat ja muut visuaaliset laitteet mittaavat ja ilmentävät väriä kolmen peruskanavan kautta, yleensä punainen, vihreä ja sininen. Näiden kanavien spektrinen vaste riippuu sensorin materiaalista ja suodattimista. Väriherkkyyden hallinta tapahtuu värinhallintajärjestelmillä, kalibroinnilla ja väriarvoihin perustuvilla väriavaruilla, jotta värit toistuvat johdonmukaisesti eri laitteilla.

Väriherkkyyteen vaikuttavat sekä ihmisen näkökykyyn liittyvät tekijät että teknisten järjestelmien ominaisuudet. Esimerkiksi värisokeus, kuten protanopia, deuteranopia ja tritanopia, heikentää joidenkin värien erottamista. Myös ikä, valaistus ja kontrasti vaikuttavat siihen, miten ihmiset kokevat värejä eri tilanteissa.