väreinäkökyvyn

Värien näkeminen, eli väriaisti, on visuaalinen ominaisuus, joka mahdollistaa erilaisten aallonpituuksien havaitsemisen valospektrissä. Ihmisillä tämä tapahtuu silmän verkkokalvossa olevien tappisolujen avulla. Tappisoluja on kolmea tyyppiä, joista kukin on herkin eri aallonpituuksille: punaiselle, vihreälle ja siniselle valolle. Kun nämä solut stimuloituvat eri tavoin, aivot tulkitsevat signaalit eri väreinä.

Normaalivärinäkökyvyn omaava henkilö pystyy erottamaan laajan kirjon värejä. Poikkeamat tästä normaalista johtuvat usein geneettisistä tekijöistä, jotka vaikuttavat tappisolujen toimintaan tai määrään. Yleisimpiä värinäön poikkeamia ovat punavihersokeus, jossa punaisten ja vihreiden sävyjen erottaminen on vaikeaa, sekä sinikeltaisuus, joka on harvinaisempi. Täydellinen värisokeus, eli kyky nähdä vain mustaa, valkoista ja harmaan sävyjä, on erittäin harvinainen.

Värinäön diagnosointiin käytetään erilaisia testejä, kuten Ishiharan testejä, jotka koostuvat värillisistä pisteistä muodostuvista kuvioista. Värien havaitsemiskyvyn merkitys ulottuu yksilöllisestä kokemuksesta käytännön elämän sovelluksiin, kuten liikennevalojen tunnistamiseen, ammatillisiin vaatimuksiin ja taiteen kokemiseen.