Tappisoluja

Tappisoluja ovat verkkokalvon fotoreseptorisoluja, joita kutsutaan myös tappisoluiksi. Ne ovat vastuussa väreistä ja korkeasta näkötarkkuudesta kirkkaassa valossa, ja ne toimivat ensisijaisesti kontrastin ja yksityiskohtien havaitsemisessa. Tappisoluja täydentävät sauvasoluja, jotka ovat tärkeässä roolissa hämärässä ja yleistilanteissa, jolloin valon määrä on vähäinen. Tappisoluilla on pääasiallinen rooli värin havaitsemisessa ja päivittäisessä tarkassa nähdyssä visuaalisessa tiedonkeruussa.

Ravintokokonaisuutena tappisoluja on tiheästi verkkokalvon keskellä sijaitsevassa fovea centralis -alueessa, joka mahdollistaa erittäin korkean näön tarkkuuden. Verkkokalvolla on arviolta noin 6–7 miljoonaa tappisolua, ja niiden tiheys vähenee perifeerisellä verkkokalvolla. Kolmesta tappisolutyypistä vastaa eriväriset fotopigmentit: S-konetyypin (sininen) sekä M- ja L-konetyypit (vihreä ja punainen). Tämä kolmiulotteinen pigmenttien kirjo mahdollistaa ihmisen kolmi- tai moniulotteisen väri- ja valonäön.

Toiminnallinen merkitys ja kliiniset näkökohdat: tappisoluja käytetään kirkkaassa valossa, jolloin ne tuottavat korkeaa visuaalista yksityiskohtaisuutta ja värihavaintoa. Värinäkö voi onnettomuuksissa vääristyä, mikä liittyy opsiin-geenien variaatioihin tai tappisolujen vajaatoimintaan. Yleisiä tappisolujen sairauksia ovat konadystrofiat ja achromatopsia (värinäön puute), sekä yleisemmät värinäköhäiriöt kuten punavihersuured. Diagnostiikassa käytetään värinäänteitä ja testejä kuten Ishiharan tai Farnsworth-Meunsell -testit.