verkkokalvossa

Verkkokalvo on silmän sisäpinnalle ulottuva valoherkkä kalvo, joka sijaitsee silmän takaosassa. Sen tehtävänä on muuntaa valonsäteet sähköisiksi signaaleiksi, joita aivot tulkitsevat näköin. Verkkokalvo koostuu useista kerroksista, joissa on photoreceptorisoluja (sauvat ja tapit), bipolaarisoluja ja gangliosoluja, sekä erilaisia tukevia rakenteita.

Verkkokalvoressa sijaitsevat makula ja fovea centralis, jotka vastaavat tarkasta näkökyvystä. Makula on silmän keskellä ja sisältää suurimman määrän tappeja; fovea centralis sijaitsee makulan keskellä ja tuottaa ihmisen terävimmän keskikatseen. Ulomman ja sisemmän kerroksen järjestäytyminen mahdollistaa valon muuntamisen ja signaalien etenemisen kohti näköaivoja.

Verkkokalvon verenkierto hoidetaan pääasiassa keskusverkkokalvon valtimon ja sen haarojen kautta, ja ulommat kerrokset saavat ravinteita choroidista (kovakalvon verisuoniverkosto). Verkkokalvon hermo muuntaa signaalit näköaivokuorelle vietäväksi impulssiksi, ja näköaivot tulkitsevat näön.

Verkkokalvossa esiintyy monia sairauksia, kuten diabeettinen retinopatia, ikärappeuma (makulaarinen rappeuma), verkkokalvon irtoaminen ja verkkokalvon turvotus. Diagnoosi perustuu silmänpohjan tutkimiseen sekä kuvantamiseen, esimerkiksi optiseen koherenssatomiin (OCT) ja fluoresoivaan angiografiaan. Hoitoon voivat kuulua laser-, vitrektomia- tai anti-VEGF‑hoidot sekä muita silmäkirurgisia tai lääketieteellisiä toimenpiteitä, riippuen tilan vakavuudesta. Verkkokalvon terveys on keskeinen osa näkökyvyn säilymistä, ja varhainen havaitseminen parantaa hoitotuloksia.