välisplaneetide

Välisplaneetit ovat planeettoja, jotka kiertävät tähteä muuta kuin Aurinkoa. Niitä tunnetaan lukuisina ympäri galaksia, ja niiden määrä on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmeninä eksoplanetatutkimuksen kehittyessä.

Ensimmäiset vahvistetut eksoplaneetat löytyivät 1990-luvulla: vuonna 1992 havaittiin planeetoita pulsar PSR B1257+12:n ympäri, ja vuonna 1995 varmistettiin 51 Pegasi b, ensimmäinen eksoplaneetta Aurinkoa muistuttavan tähden kiertävässä järjestelmässä. Tämän jälkeen on todettu tuhansia eksoplaneettoja, ja erilaisten tähtijärjestelmien kirjo on laajentanut käsitystämme planeettojen monimuotoisuudesta.

Detektiomenetelmät kattavat useita lähestymistapoja. Transit-menetelmä löytää planeetan kulkiessa edestakaisin tähden edestä ja aiheuttaen photometrisen himmenemisen. Radiaalinen nopeus eli Doppler-mometrisointi seuraa tähden heiluntaa planeetan aiheuttaman vetovoiman vuoksi. Suorat havainnot, gravitaatiomikrolentoinen menetelmä ja pulsarien aikaviiveisiin perustuvat havaintoihin.

Monimuotoisuus on huomattavaa: välisplaneetat vaihtelevat kivisistä supermaan-kokoisiin ja kaasujättiläisiin. Esimerkkejä ovat TRAPPIST-1 -järjestelmä (seitsemän planeettaa, useat kivisiä) sekä Kepler-90 -järjestelmä. Lähin tunnettu välisplaneetta on Proxima Centauri b, noin 4,2 valovuoden päässä.

Tutkimusala pyrkii ymmärtämään muodostumistapoja ja elämän mahdollisuutta näissä järjestelmissä. Habitaatovyöhykkeet riippuvat tähtestä ja planeetan ominaisuuksista. Tulevaisuuden tarkkailut, kuten James Webb Space Telescopein kaltaiset laitteet, voivat avata ilmakehien ja pinnan koostumuksen tutkimuksen eksoplaneetilla.