vähimmäispalkasta

Vähimmäispalkka, eli minimipalkka, on lakiin perustuva alin palkkataso, jonka työnantaja saa maksaa työntekijälleen. Suomessa ei ole yleistä lakisääteistä vähimmäispalkkaa, vaan palkkataso määritellään pääasiassa työehtosopimuksissa, jotka kattavat suurimman osan työntekijöistä. Työehtosopimukset neuvotellaan työnantajajärjestöjen ja ammattiliittojen välillä. Niissä määritellään alimmat palkat eri ammattiryhmille ja tehtäville.

Jos alalla ei ole työehtosopimusta, työnantajan on silti maksettava työntekijälle asianmukainen ja kohtuullinen palkka, jota voidaan pitää vähimmäispalkkana. Tässä tapauksessa arvioinnissa voidaan käyttää apuna muiden samankaltaisten alojen työehtosopimusten palkkatasoja. Vähimmäispalkan tarkoituksena on varmistaa työntekijöiden toimeentulo ja estää palkkojen polkeminen.

Kansainvälisesti monet maat ovat säätäneet lakisääteisen vähimmäispalkan, joka on kaikilla aloilla sama tai porrastettu eri tavoin. Tällainen järjestelmä pyrkii takaamaan perustason toimeentulon kaikille työntekijöille riippumatta työehtosopimusten kattavuudesta. Suomen malli, jossa vähimmäispalkat määräytyvät pääosin työehtosopimusten kautta, on yleinen Pohjoismaissa. Vähimmäispalkkaan liittyvät käytännöt ja lainsäädäntö voivat vaihdella merkittävästi maiden välillä.