voimanlähtein

Voimanlähde on energia- tai voimantuottamisen lähde, josta saadaan käytettävää energiaa työn tekemiseen tai voimansiirtoon. Termiä käytetään laajasti sekä teknisessä että arkipuheessa kuvaamaan sekä energian alkuperää että keinoja, joilla energia muunnetaan, siirretään ja tallennetaan. Voimanlähteitä voidaan tarkastella monella tasolla: luonnonvaraisista energianlähteistä sekä ihmisen tuottamista järjestelmistä, jotka tuottavat sähköä tai mekaanista voimaa.

Luokittelussa voidaan erottaa useita näkökulmia. Ensisijaiset energianlähteet ovat luonnollisesti syntyviä, kuten fossiiliset polttoaineet ja uraani. Toissijaiset energianlähteet syntetisoidaan muuntamalla toinen energianmuoto, kuten sähkö. Voimanlähteet voidaan myös nähdä varastoinnin ja jakelun näkökulmasta: jatkuvasti käytettävät tuotantolähteet sekä energian varastointiratkaisut, kuten akut. Muuntamisen perusteella ne voivat olla kemiallisia (paristot, polttokennoja), mekaanisia (pyörivät massat), sähköisiä (generaattorit, invertterit) tai lämpöenergiaan perustuvia järjestelmiä, jotka johtavat turbinaatioon.

Esimerkkejä voimanlähteistä ovat akut (esimerkiksi litium‑ioni), polttokennoja, aurinkopaneelit, tuulivoima, vesivoima, geoterminen energia ja biomassa. Energiavarastointi ja integrointi osaksi sähkö- tai mekanista järjestelmää parantavat luotettavuutta ja reagointikykyä, mutta suunnittelussa on huomioitava tehokkuus, elinikä, kustannukset sekä ympäristö- ja turvallisuuskysymykset.