virtsaanalyysillä

Virtsanäyte voidaan analysoida useilla eri tavoilla sen koostumuksen tutkimiseksi. Näihin analyyseihin kuuluvat usein virtsan fysikaalisten ominaisuuksien, kemiallisen koostumuksen ja mikroskooppisen sedimentin tarkastelu. Fysikaalisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi virtsan väri, kirkkaus ja haju. Kemiallinen analyysi, yleisesti tunnettu virtsatestinä tai dipstick-testinä, voi paljastaa glukoosin, proteiinin, leukosyyttien, nitriittien, bilirubiinin, urobilinogeenin, verisolujen ja pH:n läsnäolon tai poikkeavat pitoisuudet. Mikroskooppinen analyysi tutkii virtsasta keskifugiaatiolla erotettua sedimenttiä, jossa voidaan havaita punasoluja, valkosoluja, epiteelisoluja, sylintereitä, kiteitä ja bakteereja.

Virtsaanalyysi on yleinen ja tärkeä diagnostinen työkalu lääketieteessä. Sitä käytetään laajasti erilaisten sairauksien, kuten virtsatieinfektioiden, munuaissairauksien, diabeteksen ja maksasairauksien, diagnosoinnissa ja seurannassa. Virtsanäytteen keräysohjeet ovat tärkeitä luotettavan tuloksen saamiseksi. Usein suositellaan puhdasta keskisuihkunäytettä, jossa ensimmäinen virtsasuihku hävitetään ja keskisuihku kerätään steriiliin astiaan. Joissain tapauksissa, kuten virtsateiden infektioiden epäilyssä, voidaan tarvita myös katetroitu tai suprapubinen virtsanäyte. Analyysin tulokset tulkitaan aina yhdessä potilaan kliinisen tilanteen ja muiden tutkimustulosten kanssa.