Virtsanäytteen

Virtsanäyte on virtsasta kerätty näyte, jota käytetään laboratoriotutkimuksissa. Näytteen tarkoituksena on arvioida munuaisten toimintaa, virtsateiden infektioita, metaboliaa sekä muita sairauksia. Yleisimmän keruumenetelmänä käytetään keskipuristusnäytettä: pese kädet, puhdista ulkoiset sukuelimet, aloita virtsaaminen ja kerää lopullinen osuus puhtaaseen steriiliin astiaan siten, ettei alku- tai loppuvaihe kontaminoidu. Osa testeistä voidaan tehdä aamulla otetulla ensimmäisellä virtsalla tai muulla ohjeistuksella.

Näytteen käsittely ja säilytys: Näyte tulisi toimittaa laboratorioon mahdollisimman pian. Jos toimitus viivästyy, näyte voidaan säilyttää jääkaapissa noin 2–8 °C enintään 24 tuntia; pidemmät säilytykset voivat vaikuttaa tuloksiin. Kulttuurinäytteet voivat vaatia lyhyemmän ajan analysointia tai erityisohjeita säilytykselle. Näytteen laatu on tärkeää kontaminaation välttämiseksi, minkä vuoksi puhtaaseen keräykseen kiinnitetään huomiota.

Laboratoriotestit: Tavallisinta on virtsanalyysi, joka sisältää fyysisen arvion (väri, kirkkaus, sameus), kemiallisen mittauksen (pH, glukoosi, proteiini, ketonit, nitriitti, veriarvot) sekä mikrospkopia (epiteelisoluja, valkosoluja, bakteereita). Lisäksi voidaan suorittaa virtsakulttuuri bakteerien tunnistamiseksi ja herkkyydentestin helpottamiseksi. Proteiini/ kreatiniini -suhde ja muut erikoistutkimukset voivat täydentää arviota munuaisten tilasta.

Rajoitteet: Näyte voi kärsiä kontaminaatiosta, mikä voi vääristää tuloksia. Lääkkeet, ruokavalio ja päivittäinen vaihtelu vaikuttavat joihinkin parametreihin. Tulosten tulkinta riippuu testin tyypistä sekä kliinisestä kontekstista.