virkistyksenä

Virkistyksenä on suomen kielen essiivimuoto, jolla ilmaistaan tilaa tai roolia: jotakin voidaan nähdä tai käyttää “virkistyksenä” – esimerkiksi virkistystä tai tauon tarkoitukseen. Kyseessä on tapa sanoa, että jokin toimii tai tarjotaan muodossa, jossa sen pääasiallinen tehtävä on tuoda rentoutusta tai virkistäytymistä.

Morfologiana virkistyksenä muodostuu sanasta virkistys essiivin -nä/-nä-johdannaisena, ja se painottaa tilapäistä, roolia kuvaavaa tarkoitusta. Tämä muoto esiintyy pääasiassa kirjoitetussa, muodollisessa kielenkäytössä, kuten hallinnollisissa teksteissä, suunnitelmissa ja ohjelmissa, joissa toiminto määritellään virkistyksenä.

Käyttöesimerkkejä: “Tapahtuma järjestetään virkistyksenä työntekijöille” sekä “Koulun ohjelma sisältää virkistyksenä oppilaille suunnattuja kulttuurituokioita.” Näissä lauseissa virkistyksenä ilmaisee, että kyseinen toiminta on tarkoitettu rentoutumisen tai hyvinvoinnin edistämisen keinoksi.

Ominaisuudet ja kieliopilliset variantit: virkistyksenä viittaa rooliin tai tilaan, joka on väliaikainen tai tilapäinen, eikä sitä pidetä pysyvänä ominaisuutena. Sitä voidaan käyttää yhdessä lauseiden toiminta- tai tarkoitusanalyysissä.

Näin ollen virkistyksenä on muoto, joka tekee selväksi, että jokin toiminto tai tapahtuma on suunnattu virkistykseen tai tauon tarkoitukseen. Liittyviä käsitteitä ovat virkistys, virkistysalue sekä virkistystoiminta.