virhetyypit

Virhetyypit ovat ohjelmointiin ja ohjelmistosuunnitteluun liittyvää virhetilanteiden luokittelua. Oikea virhetyypin tunnistus auttaa virheiden havaitsemisessa, niihin reagoinnissa sekä testauksessa ja korjauksessa. Yleisimmät virhetyypit ovat syntaksivirheet, semanttiset virheet, ajoaikaiset virheet ja loogiset virheet.

Syntaksivirheet syntyvät, kun ohjelmointikielen säännöt rikkoontuvat. Ne havaitaan yleensä kääntäjän tai tulkin toimesta jo ennen ohjelman suoritusta, ja ne estävät koodin kääntämisen tai tulkinnan. Oireita ovat puuttuvat sulut, väärä rivin rakenne tai lainausmerkkien unohtaminen.

Semanttiset virheet tarkoittavat sitä, että koodi on kieliopillisesti oikea, mutta sen merkitys on virheellinen tai tarkoitus on toteutettu väärin. Tällöin ohjelma voi kääntyä ja suorittaa, mutta tuottaa vääriä tuloksia tai epäloogisia toimintoja.

Ajoaikaiset virheet (runtime-virheet) ilmenevät ohjelman suorituksen aikana. Esimerkkejä ovat jakaminen nollalla, puuttuva tiedosto, virheellinen syöte tai muistivirheet. Näitä käsitellään usein poikkeusten (exceptions) avulla sekä asianmukaisella virheilmoituksella ja virheenkäsittelyllä.

Loogiset virheet ovat virheitä, joita ei välttämättä huomata tai joita ei voi helposti havaita pelkän suorituksen aikana. Ne johtuvat virheellisestä suunnittelusta, algoritmista tai ohjeistuksesta, ja ne paljastuvat yleensä testauksessa tai käyttäjäpalauteessa väärinä tuloksina.

Havaitseminen ja käsittely: virheet pyritään löytämään testauksella, virhelokeilla ja syvällisellä virheenkorjauksella. Hyvä virheenkäsittely, syvällinen virheenseurantaa tukevat käytännöt sekä regressiotestaus vähentävät virheiden vaikutuksia.