viljelykiertosta

Viljelykierto on viljelytapa, jossa samaa peltoalaa käytetään vuorotellen eri kasvilajeilla useamman kasvukauden ajan. Kierron tavoitteena on ylläpitää tai parantaa maaperän rakennetta ja ravinteiden saatavuutta sekä katkaista taudin- ja tuholaisten kiertoputkea sekä rikkakasvitautien riskejä. Näin tilan tuotantopotentiaali säilyy ja ympäristövaikutukset voivat pienentyä.

Keskeisiä periaatteita ovat kasvien erilaiset ravinnetarpeet sekä typen sitoutuminen palkokasveille, mikä voi lisätä maaperään typpeä seuraaville viljelykierroille. Kierron avulla estetään ravinteiden ehtyminen, parannetaan maan orgaanista ainesta sekä veden pidätykykyä ja rakennetta. Monesti kierto helpottaa rikkakasvien hallintaa, kun samaa viljelykasvia ei istuteta peräkkäin.

Tyypillisiä kierron rakenteita ovat useamman kasvukauden kierröt, usein 2–5 vuotta. Viljaa vuorottelee palkokasvien sekä vihreän lannan kasvien kanssa, ja joissakin kierron vaiheissa käytetään juurikasveja. Kierron pituus ja kasvivalinnat riippuvat paikallisista olosuhteista, markkinasta sekä viljelytavoitteista.

Hyödyt ovat sekä taloudellisia että ympäristön kannalta: vakaampi sato, pienempi tarve keinolannoitteille ja torjunta-aineille sekä paremmin toimiva maan rakenne ja vähäisempi eroosion riski. Haasteita ovat pitkäjänteinen suunnittelu, markkinatilanteet sekä tilan resursseihin sopivan kierron toteuttaminen, joka vaatii oikeaa kalustoa sekä osaamista.