viestintähäiriöihin

Viestintähäiriöt ovat tiloja, joissa henkilön kyky vastaanottaa, ymmärtää, tuottaa tai tulkita viestejä heikkenee, mikä heikentää vuorovaikutusta arjessa, koulussa tai työelämässä. Viestintä voi vaikeutua puheessa, kirjoitetussa tekstissä, äänensä käytössä tai symbolisten viestien tulkinnassa. Häiriöt voivat esiintyä kehityksellisesti tai myöhemmin aikuisuudessa.

Viestintähäiriöt voidaan jakaa useisiin ryhmiin. Puhehäiriöt liittyvät artikulaatioon, äänen käyttöön tai puheen sujuvuuteen. Kielelliset häiriöt koskevat sanaston, kieliopin tai ymmärtämisen ongelmia. Lukemisen ja kirjoittamisen häiriöt, kuten dysleksia tai dysgrafia, vaikuttavat kirjalliseen viestintään. Pragmatiikan eli sosiaalisen käytön häiriöt heikentävät viestinnän kontekstuaalista tulkintaa. Lisäksi kuulon heikkenemiseen liittyvät viestintäongelmat voivat pahentaa muita haasteita.

Syyt voivat olla kehityksellisiä, kuten varhaisen lapsuuden viiveet tai kielen ja puheen kehityksen poikkeavuudet, tai hankittuja, esimerkiksi aivohalvaus, aivovamma, sairaudet tai krooniset tilat, jotka vahingoittavat aivotoimintaa. Riskitekijöitä ovat neurologiset sairaudet, kuulon heikkeneminen sekä varhaisen kommunikointikyvyn kehityksen poikkeavuudet.

Diagnoosi ja hoito perustuvat moniammatilliseen arvioon, jossa puheterapeutin johtama tutkimus kartoittaa viestinnän laajuuden, vahvuudet ja ongelmakohdat. Yksilöllinen hoitosuunnitelma voi sisältää puheterapiaa, kieli- ja kommunikaatiotaitojen harjoittelua sekä käytännön tukimuotoja kuten visuaalisia apuvälineitä ja teknisiä laitteita. Koulutus- ja työympäristön tuki sekä perhe- ja opettajatuen kokonaisuus ovat oleellisia.

Viestintähäiriöillä on laaja vaikutus arkeen, koulutukseen ja työelämään. Varhainen tunnistus ja riittävä tuki voivat parantaa mahdollisuuksia kehitykseen. Palvelujärjestelmän kautta pyritään tarjoamaan kuntoutusta sekä opetuksen tukea ja saavutettavia viestintäkeinoja.