vetokokeessa

Vetokoe on mekaaninen testausmenetelmä, jolla arvioidaan materiaalin käyttäytymistä vedossa. Näytteelle kohdistetaan kuormitus, joka kasvaa hallitusti ennalta määritellyn nopeuden mukaan, kunnes näyte murtuu tai testin lopetuspiste saavutetaan. Vetokokeet tarjoavat tietoa materiaalin lujuudesta, jännityksestä ja muodonmuutoksista.

Koepalat valmistetaan standardoidun geometrian mukaan. Käytetty koepaloihin kuuluu usein määritelty poikkipinta-ala ja pituus, ja muoto vaihtelee standardien mukaan (esimerkiksi koepalakuvio metallien kokeissa tai muovien kokeissa). Näytteet kiinnitetään testauslaitteiston kahvoihin tai puristusjymyihin, ja mittaukseen voidaan käyttää extroskopiaa tai muita venymän mittausmenetelmiä.

Testin aikana kuormitus ja näytteen pituuden muutos tallennetaan reaaliaikaisesti. Tuloksena syntyy stressi-venymä-käyrä, josta voidaan määrittää elastinen moduuli (Youngin moduuli), vetolujuus sekä lopullinen venymä murtumassa. Lisäksi voidaan raportoida murtumakohta ja muodonmuutoskyky. Eri materiaaliryhmillä painotetaan erilaisia ominaisuuksia, kuten plastisen region ja kestävyyden kehitystä.

Standardit ja sovellukset: metallien vetokokeet noudattavat esimerkiksi ISO 6892-1 (ja vastaavat EN/ISO-tasoiset vaatimukset), muoveille ISO 527 tai ASTM D638, sekä useille komposiiteille soveltuvia standardeja. Vetokokeet ovat keskeisiä laadunvalvonnassa, materiaalikehityksessä ja suunnittelussa, sekä tutkimuksessa, jossa tarvitaan vertailukelpoista mekaanista dataa.

Rajoitukset ja huomioitavaa: tuloksiin vaikuttavat lämpötila, kuormituksen nopeus (strain rate), näytteen geometria ja valmistusmenetelmät sekä materiaalin anisotropia. Tulosten tulkinnassa on huomioitava standardivaatimukset ja sovelluksen olosuhteet.