vesitiiveys

Vesitiiveys tarkoittaa rakenteen tai sen osan kykyä estää veden pääsy sisälle tai vuotaminen veden aiheuttamissa olosuhteissa. Vesitiiviyttä pidetään usein keskeisenä osa-alueena rakennusten ja infrarakenteiden suunnittelussa sekä kosteuden hallinnassa.

Vesitiiviyteen vaikuttavat hydrostaattinen paine, maaperän kosteus, rakennuksen liikkeet sekä lämpötilavaihtelut. Suunnittelussa arvioidaan vedenpaine, mahdollinen veden virtaussuunta sekä jäätymis- ja sulaolosuhteet sekä altistuminen UV-säteilylle ja kulutukselle.

Toteutuksessa käytetään erilaisia menetelmiä ja materiaaleja. Näihin kuuluvat bitumipohjaiset tai polymeeriset vesieristeet sekä kalvopohjaiset pinnoitteet, sementtipohjaiset vesieristeet ja tiivistemassat. Tärkeää on riittävä pohja- ja liittymistiivistys sekä liikuntasaumojen eristäminen.

Vesitiiviyden varmistamiseksi suoritetaan testejä, kuten vedenpaine- tai tulvatesti sekä tarkastuksia liitoskohdissa. Käytetään myös käyttökokemukseen perustuvaa valvontaa ja säännöllistä kunnossapitoa sekä mahdollisia korjauksia epäkohtien ilmetessä.

Vesitiivyyttä tarvitaan useissa sovelluksissa: rakennusten kellarit ja alapohjat, katto- ja parvekerakenteet, uima-altaat, tunnelit sekä laivat ja pakkasenkestävät rakenteet. Oikea vesitiiviys parantaa rakennusten kestävyyttä, ehkäisee kosteushaittoja ja vähentää kunnossapitokustannuksia.

Standardeja vesitiiviydelle noudatetaan yleensä kohdemaan lainsäädännön sekä kansainvälisten ja eurooppalaisten standardien kautta. Suomessa käytetään sekä kansallisia SFS-standardeja että eurooppalaisia EN-standardeja sekä rakennusympäristön vaatimuksia.