vesienhoitosdirektiivin

Vesienhoitosdirektiivi (Water Framework Directive, lyh. WFD) on Euroopan unionin vesienhallintapolitiikan kulmakivi. Direktiivi tuli voimaan vuonna 2000 (direktiivi 2000/60/EY) ja sen tavoitteena on integroida vesienhoito koko unionissa sekä parantaa vesistöjen tilaa.

Keskeiset periaatteet ovat vesistöjen hallinta vesistöalueittain (river basin districts), ennaltaehkäisy ja kestävän käytön periaate sekä tavoitteet sekä ekologiselle että kemialliselle tilalle. Jokaiselle vesistölle laaditaan tilan arvio, asetetaan tavoitteet ja suunnitellaan toimenpiteet ohjelman toteuttamiseksi. Järjestelmä korostaa myös julkista osallistumista ja tiedon saatavuutta.

Direktiivin toteuttamiseksi jäsenvaltioiden on laadittava River Basin Management Plans (RBMPs) ja ohjelmia toimenpiteistä, joita toteutetaan 6-vuotisjaksoissa. Suunnitelmat julkaistaan, niihin sisältyy sekä tilan seuranta että toimenpiteiden aikataulut sekä kuuleminen ja osallistumismahdollisuudet.

Direktiivi kattaa pintavedet, pohjaveden ja rannikkovedet sekä ohjaa yhteistyötä naapurivesistöjen kesken. Se muodostaa suunnitelmien, toimenpiteiden ja monitoroinnin kokonaisuuden, jota vahvistavat ja täydentävät muut vesialan direktiivit.

Suomessa vesienhoitosdirektiivi on pantu täytäntöön kansallisilla säädöksillä ja hallintokäytännöillä. Suomi osallistuu RBMP-syklien laatimiseen, ylläpitää vesistöjen monitorointia ja toteuttaa toimenpideohjelmia, joiden tarkoituksena on parantaa vesien ekologista tilaa ja pohjaveden suojelua.

Direktiivi on ollut merkittävä muutos EU:n vesien hallinnassa, lisännyt tietoa ja julkista osallistumista sekä ohjannut resurssien kohdentamista. Haasteita ovat rahoituksen, koordinoinnin ja pitkäaikaisten toimien toteuttamisen sekä kansainvälisen yhteistyön vahvistamisen tarve suurissa vesistöissä.