verovähennyskelpoisuus

Verovähennyskelpoisuus tarkoittaa sitä, että tietty meno tai kustannus voidaan vähentää verotettavasta tulosta. Tämän seurauksena veron perusteella laskettu vero pienenee. Verovähennykset on säädetty lailla, ja niiden toteutusta sekä edellytyksiä määritellään kunkin verovuoden Verohallinnon ohjeissa.

Vähennykset voidaan jakaa yleisiin perusvähennyksiin sekä erityisiin tulonhankkimiskulujen vähennyksiin. Yleisillä vähennyksillä voi olla automaattinen soveltaminen tai ne määräytyvät laissa, kun taas tulonhankkimiskulut koskevat kuluja, jotka ovat välttämättömiä tulojen hankkimiselle tai säilyttämiselle. Vähennyksiä voivat hakea sekä yksityishenkilöt että yritykset tai toiminnot, ja kullekin ryhmälle on omat kriteerinsä.

Esimerkkejä kelpaavista vähennyksistä ovat työmatkakulut, ammatinharjoittamisen kulut sekä asuntolainan korkovähennys ja kotitalousvähennys. Yrittäjille ja freelancereille mahdollisia ovat tulonhankkimiskulut sekä muut liiketoimintaan liittyvät kulut, jotka liittyvät tulon hankkimiseen. Tositteet ja asianmukainen kirjanpito on säilytettävä veroviranomaisen tarkistusta varten.

Veroilmoituksessa vähennykset ilmoitetaan ja tarvittaessa muokataan, ja Verohallinto tarkistaa oikeellisuuden. Vähennyssäännöt voivat muuttua vuosittain, ja jotkin vähennykset ovat rajoitettuja tai edellyttävät tietynlaista tulonlähdettä tai menon luonnetta. Verovähennyskelpoisuuden ymmärtäminen riippuu tulonlähteestä ja verotuksen yleisistä periaatteista.