veropohjat

Veropohjat ovat ne taloudelliset perusteet, joiden mukaan verot lasketaan. Veropohja määrittelee, mikä osa tuloista, kulutuksesta, omaisuudesta tai tuotannosta kuuluu verotuksen piiriin ja millä säännöillä vero määräytyy. Veropohjia on useita eri veroihin liittyviä, kuten tuloveron, arvonlisäveron sekä kiinteistö- ja varallisuusveron veropohjat. Mikäli kyse on yksilöstä tai yrityksestä, veropohja muodostuu tavallisesti veronalaisten tulojen, pääomatuottojen, kulutuksen tai omistuksen arvon summasta sekä mahdollisista vähennyksistä ja hyvityksistä.

Esimerkkejä keskeisistä veropohjista: Tuloveropohja – veron peruste on yksilön veronalaiset tulot (ansiot ja pääomat), joista tehdään lain mukaan vähennykset. Arvonlisäveron veropohja – veron peruste on tavaroiden ja palveluiden verollinen myynti. Kiinteistövero- tai varallisuusveron veropohja – perustuu omistettujen kiinteistöjen ja/tai muun omaisuuden arvoon. Yritysveropohja – veropohja on yrityksen verotettava voitto, jota verotuksessa oikaistaan. Perintö- ja lahjaveron veropohja – perustuu siirrettävien omaisuuksien arvoon.

Veropohjat voivat muuttua lainsäädännön muutoksilla, jolloin veropohjaa laajennetaan tai supistetaan, vähennyksiä, siirtoja tai verotettavaa määrää säädetään uudelleen. Veropohjan rakenteella on vaikutus verotuksen tuloksiin, oikeudenmukaisuuteen ja talouspolitiikan keinoihin sekä siihen, miten helposti verot voidaan valvoa ja kiertää.

Kansainvälisesti veropohjien harmonisointi ja BEPS-toimet pyrkivät estämään veropohjien siirtoja ja veropetoksia sekä parantamaan verotuksen tehokkuutta. Veropohjien hallinta on keskeinen osa julkisen talouden suunnittelua ja hallinnon luotettavaa verotusta.