Veropohja

Veropohja tarkoittaa veron peruste, eli arvoa tai määrää, jolle vero lasketaan. Se kuvaa taloudellisen toiminnan sitä osaa, jonka verotus kohdistuu, ja muodostuu lainsäädännön määrittelemien tulon, kulutuksen, omistuksen tai myynnin perusteella. Veropohja voi muuttua veron luonteesta riippuen: se voi olla tuloveropohja, arvonlisäveropohja tai kiinteistöveroihin liittyvä veropohja sekä muita erityisveroilmiöitä koskevat pohjat.

Tuloveropohja muodostuu veronalaisista tuloista vähennettyine vähennyksineen. Henkilö- ja yhteisöverojen osalta veropohjaa voivat kaventaa erilaiset vähennykset, kuten työ- ja asuntovähennykset sekä liiketoiminnan tappiot. Tuloveropohja ei siten ole pelkkä bruttotulojen summa, vaan siihen vaikuttavat sekä säännöksissä määritellyt vähennykset että mahdolliset verovähennykset.

Arvonlisäveron veropohja on toimituksen arvo, jolle arvolisävero lasketaan. Yleensä veropohja vastaa myyntihintaa ilman arvonlisäveroa, ja siihen sovelletaan kunkin tuotteen tai palvelun voimassa olevaa arvonlisäverokantaa. Veron peruste (veropohja) voi siis käytännössä erota myyntihinnasta riippuen siitä, onko kyse verotettavasta toimituksesta, ja kuinka verokannat ja mahdolliset vähennykset vaikuttavat.

Kiinteistöveropohja perustuu kiinteistön arvoon, pinta-alaan sekä verotusarvioon, ja se voi vaihdella kiinteistön tyypin sekä sijainnin mukaan. Veropohjia säädellään lainsäädännössä, ja ne voivat muuttua vuosittain valtion tai kunnallisen verotuksen muutosten myötä.

Säilyttääksesi verotuksen oikeellisuuden veropohja määritellään tarkasti lainsäädännön mukaan, ja verovelvollisen vastuu on pitää tiedot ajan tasalla sekä tehdä mahdolliset vähennykset oikea-aikaisesti.