verkkoliitännän

Verkkoliitännän käsite kattaa sekä fyysiset että ohjelmalliset mekanismit, joiden avulla laite on yhteydessä tietoverkkoon. Käytännössä se tarkoittaa sekä fyysistä verkkoliitäntää – kuten Ethernet-porttia tai langatonta Wi‑Fi-sovitinta – että siihen liittyviä protokollasta ja osoitteistuksesta hoitavia toimintoja sekä mahdollisia virtuaalisia liitäntöjä, kuten VLAN- tai VPN-rajapintoja.

Toiminta perustuu sekä laitteistoon että ohjelmistoihin: verkkoliitännässä on erillinen verkkokortti (NIC) tai integroitu liitäntä, ajurit sekä käyttöjärjestelmän verkkoyhteensopiva ohjelmisto. Verkkoprotokollat (yleisimmillaan TCP/IP) mahdollistavat pakettien lähettämisen, osoitteiden hallinnan sekä reitityksen.

Tyyppejä on useita: langallinen Ethernet-verkko, langaton Wi‑Fi sekä mobiiliverkko (4G/5G). Verkossa voidaan käyttää myös virtuaalisia liitäntöjä, kuten VLAN-rajapintoja tai VPN-yhteyksiä, sekä virtualisointiympäristöissä syntyviä virtuaalisia NICeja.

Käyttö ja hallinta tapahtuvat sekä laite- että ohjelmatasolla: ajurit, verkonhallintatyökalut sekä käyttöjärjestelmän asetukset mahdollistavat IP-osoitteen, aliverkon osoitteistuksen, oletusyhdyskäytävän ja DNS:n määrittämisen. Ongelmat voivat johtua ajureista, väärin määritellyistä osoitteista, fyysisistä vioista tai virheellisistä verkkoasetuksista. Verkkoliitäntä on keskeinen osa internet- ja intranet-yhteyksien toimivuutta monissa laitteissa, palvelimissa ja IoT-järjestelmissä.

---