verkkokäyttöjärjestelmän

Verkkokäyttöjärjestelmä, suomeksi myös verkko-käyttöjärjestelmä tai hajautettu käyttöjärjestelmä, on käyttöjärjestelmä, joka tukee useiden tietokoneiden yhdistämistä ja resurssien jakamista verkon yli. Sen sijaan, että jokaisella tietokoneella olisi oma itsenäinen käyttöjärjestelmä, verkkokäyttöjärjestelmä mahdollistaa saumattoman yhteistyön ja tiedonvaihdon. Tällöin verkon tietokoneet voivat jakaa esimerkiksi tallennustilaa, tulostimia ja prosessointitehoa. Tavoitteena on luoda yhtenäinen ja tehokas laskentaympäristö, jossa yksittäisten koneiden rajallisuudet ylittyvät.

Verkkokäyttöjärjestelmän keskeisiä ominaisuuksia ovat kyky hallita hajautettuja resursseja, tarjota läpinäkyvä pääsy niihin käyttäjille ja sovelluksille, sekä varmistaa tiedonsiirron tehokkuus ja turvallisuus. Se piilottaa verkon monimutkaisuuden käyttäjältä, jolloin tietokoneiden yhdistelmä näyttäytyy yhtenä suurena järjestelmänä. Tämä voi parantaa suorituskykyä, skaalautuvuutta ja luotettavuutta verrattuna itsenäisiin järjestelmiin. Verkkokäyttöjärjestelmiä käytetään usein yritysverkoissa, palvelinklustereissa ja supertietokoneissa.