verkkoarkkitehtuuri

Verkkoarkkitehtuuri on tietoverkkojen suunnittelun ja rakenteen määrittelyä. Se kuvaa, miten erilaiset laitteet (kytkimet, reitittimet, palomuurit ja palvelimet), ohjelmistot sekä yhteydet muodostavat toimivan kokonaisuuden. Tavoitteena on tukea järjestelmiä, sovelluksia ja käyttäjiä vastaavia vaatimuksia, kuten suorituskykyä, skaalautuvuutta, luotettavuutta, turvallisuutta ja hallittavuutta.

Arkkitehtuuri perustuu yleisiin viitekehyksiin, kuten OSI- tai TCP/IP -malliin, ja jaetaan verkon kerroksiin. Tyypillinen jaottelu sisältää pääsyverkot (access), jakeluverkot (distribution) sekä runkoverkko (core). Lisäksi otetaan huomioon datakeskukset, reunaverkot sekä WAN- ja mobiiliverkkoyhteydet. Reititys, nimipalvelut, protokollat sekä palveluiden eriyttäminen ja hallinta muodostavat arkkitehtuurin ytimen.

Suunnittelussa panostetaan modulaarisuuteen, standardien noudattamiseen ja yhteentoimivuuteen, redundanssiin sekä valvontaan ja hallintaan. Nykyaikaisessa verkkoarkkitehtuurissa korostuvat ohjelmistopohjaiset ratkaisut (SDN) ja verkon virtualisointi (NFV), pilvi- ja konttiympäristöt sekä automaatio ja käyttöönoton nopeus.

Toimintaympäristöjä ovat esimerkiksi yritysverkot, kampusverkot, palveluntarjoajaverkot sekä datakeskukset. Elinkaari käsittää suunnittelun, käyttöönoton, operoinnin ja optimoinnin sekä mittarit kuten viive, kaistanleveys, pakettihäviö ja käytettävyys.

Verkkoarkkitehtuurin kehitys jatkuu automaation, ohjelmistopohjaisten hallintaratkaisujen sekä turvallisuusarkkitehtuurien, kuten zero-trustin, lisääntymisen myötä. Keskeisiä suuntauksia ovat pilvi- ja hybridiverkkojen integraatio sekä verkon ja palveluiden ohjelmistopohjainen hallinta.