verkkoanalyysissä

Verkkoanalyysi on tutkimusmenetelmä, jolla tutkitaan riippuvuuksia ja vuorovaikutussuhteita verkon rakenteessa. Verkko koostuu solmuista (esim. ihmiset, organisaatiot tai verkkosivut) sekä niiden välisistä yhteyksistä, joita kutsutaan kaariksi. Verkkoja voidaan tarkastella sekä rakenteen että yhteyksien ominaisuuksien perusteella, ja niitä käytetään sekä sosiaalitieteissä että luonnontieteissä, tietojenkäsittelytieteessä ja tekniikassa.

Keskeisiä käsitteitä ovat mittarit kuten solmujen keskeisyys (aste), etäisyys (closeness), välittäminen (betweenness) ja eigenvektorikeskeisyys. Lisäksi tutkitaan yhteisöjä ja klusterointia (esim. modulariteetin perusteella), sekä verkon yleisiä ominaisuuksia kuten tiheyttä ja sidosrakennetta. Käytetään sekä tilastollisia malleja että simulointeja verkon dynamiikan ja prosessien kuvaamiseen sekä ennustamiseen.

Datan hankinta ja käsittely ovat keskeisiä. Verkko voidaan rakentaa useista lähteistä kuten sosiaalisista vuorovaikutuksista, liikenneinfrastruktuurista, biotieteellisistä vuorovaikutuksista, verkkosivustojen linkkiprofiileista tai digitapahtumien siirroista. Prosessi muodostuu verkon määrittelystä, tiedon keräämisestä ja tallennuksesta, graafin muodostamisesta, mittarien laskennasta sekä tulosten tulkinnasta ja visualisoinnista.

Käyttökohteita ovat vaikutusverkkojen kartoittaminen, epidemioiden leviämisen mallintaminen, infrastruktuurien analysointi sekä sosiaalisen tiedon diffuusion tutkiminen. Rajoitteina ovat usein epävarma tai puutteellinen data sekä verkon dynaaminen luonne, joka vaatii jatkuvaa päivitystä ja huomioimista.