veritutkimusta

Veritutkimusta tarkoittaa veren näytteiden laboratoriotutkimuksia, joiden avulla arvioidaan potilaan terveyttä, diagnosoidaan sairauksia sekä seurataan hoidon vaikutuksia tai terveyden riskitekijöitä. Tutkimukset voivat olla yksittäisiä mittauksia tai laajempia verenkuvan ja tutkimuspakettien muodossa.

Näytteenotto ja menettelytavat vaihtelevat testin mukaan. Yleensä verinäyte otetaan laskimosta phlebotomian avulla, mutta joitakin testejä voi tehdä kapillaarinäytteestä sormesta tai toisinaan verinäytteestä seerumiin tai plasmaan. Näytteiden käsittelyyn vaikuttavat ennen analyysiä esimerkiksi paastoaminen, vuorokauden aika tai lääkkeet. Eri testit tarvitsevat erilaisia näytemuotoja ja putkia, joiden sisältö vaikuttaa tulosten tulkintaan.

Yleisimmät veritutkimuksen alat ovat hematologia, johon kuuluu täysi verenkuva; kliininen biokemia, kuten veren glukoosi, lipidi- ja maksaaineiden sekä munuaistoiminnan merkkiaineet; serologia ja immunologia, joihin kuuluvat vasta-ainetutkimukset ja infektiotestit; endokrinologia, sekä hormonaaliset mittaukset; sekä erityistapauksissa toksikologia, mikrobiologia ja geneettiset tai molekyylidiagnostiikan testit. Tulokset tulkitaan referenssisarjojen perusteella ja ne sovitetaan potilaan oireisiin ja kliiniseen kuvaan; tarvittaessa tehdään lisä- tai toistotestejä.

Rajoitteet ja turvallisuus ovat osa veritutkimusta. Tulokset voivat olla vääriä positiivisia tai negatiivisia, ja biologinen vaihtelu sekä lääkkeet voivat vaikuttaa arvoihin. Näytteenotto voi aiheuttaa tilapäisen kivun tai mustelman; harvinaisissa tapauksissa riskeinä on infektio tai hermojen vaurio. Tietosuoja ja potilaan suostumus ovat keskeisiä etiikoissa.