verisuonitaudin

Verisuonitauti on yleisnimitys sairauksille, jotka vaikuttavat verenkiertoelimistön verisuoniin, erityisesti valtimoihin ja laskimoihin. Yleisimmät muodot ovat ateroskleroosi (valtimonkovettuminen), sepelvaltimotauti, ääreisvaltimotauti ja aivoverenkiertohäiriöt.

Taudin syntyyn vaikuttavat useat riskitekijät, kuten ikä, kohonnut verenpaine, korkea kolesteroli, diabetes, tupakointi, ylipaino ja vähäinen liikunta. Perinnöllisyys ja tulehdustilat voivat myös lisätä alttiutta. Pitkäaikainen altistus näille tekijöille johtaa verisuonimuutoksiin, jotka kaventavat suonia ja heikentävät kudosten verenkiertoa.

Oireet riippuvat sijannista: sepelvaltimotaudin yleisin oire on rasituksessa esiintyvä rintakipu, ääreisvaltimotautiin voi liittyä kävelyyn rajoittuva kipu (klaudikaatio) ja aivoverenkiertohäiriöt ilmenevät äkillisinä neurologisina oireina. Diagnostiikassa käytetään kliinistä arviota, verenkuvaa, veren rasva-arvoja sekä kuvantamismenetelmiä kuten ultraääntä, TT- tai MRI-kuvantamista ja angiografiaa.

Hoito tähtää oireiden lievitykseen, riskitekijöiden hallintaan ja komplikaatioiden ehkäisyyn. Perusterapeuttina ovat elämäntapamuutokset, kontrolloitu verenpaine- ja verensokerihoito sekä lääkehoito (esim. statiinit, verenohennus). Tarvittaessa suoritetaan toimenpiteitä kuten pallolaajennus tai ohitusleikkaus.

Verisuonitaudit ovat merkittävä kansanterveysongelma, ja tehokas ehkäisy perustuu riskitekijöiden varhaiseen tunnistamiseen ja hoitoon.