MRIkuvantamista

MRI-kuvantaminen on ei-invasiivinen kuvantamismenetelmä, joka hyödyntää voimakasta magneettikenttää ja radioaaltopulsseja tuottaakseen yksityiskohtaisia kuvia elimistön pehmeistä kudoksista. Se ei käytä ionisoivaa säteilyä ja soveltuu toistuvaan seurantaan sekä monipuoliseen kudos- ja tilamuutosten havainnointiin.

Kuvan muodostaminen perustuu vetyatomien ydinmagneettisen momentin linjautumiseen magneettikentässä. Radioaalloilla aiheutetaan protonien palautuminen alkuperäiseen tilaan, jolloin syntyy signaalia, jota vastaanotin mittaa. Eri sekvenssit tuottavat erilaisia kudoskuvia: T1- ja T2-painotteiset kuvat sekä erityiset sekvenssit kuten diffuusiokuvaus (DWI). Kontrastia voidaan lisätä gadolinium-pohjaisilla aineilla, mikä parantaa joidenkin rakenteiden erottuvuutta ja auttaa esimerkiksi kasvainten tai tulehduksellisten muutosten havaitsemisessa.

Käyttökohteita on monia: aivojen ja keskushermoston sekä selkärangan rakenteiden tarkastelu, tuki- ja liikuntaelinten ilmaisimet, sydämen ja suurten verisuonten kuvantaminen sekä vatsa- ja lantion alueiden arviointi. MRI on erityisen tehokas pehmeiden kudosten erottelussa ja monimutkaisten diagnoosien tukemisessa.

Turvallisuus ja rajoitukset: magneettinen kenttä ja RF-säteily asettavat rajoituksia potilaille, joilla on ei-soveltuvia metallilaitteita (esim. jotkin pacemakerit, erityiset implantaattiohjaukset) tai epäselvä metalliprofiili. Klaustrofobia ja melu voivat aiheuttaa epämukavuutta; yleensä tarjotaan kuulonsuojausta ja tarvittaessa sedointia. Kontrastiaineiden käytössä on huomioitava munuaisten toiminta, sillä gadolinium-pohjaiset aineet voivat harvinaisissa tapauksissa aiheuttaa nefrogeenistä systeemistä fibroosia. Nykyisin käytetyt vakaat ja riippumattomat kontrastiaineet pienentävät riskejä, ja maitapaikkakäytäntöjä noudatetaan potilaan tilan mukaan.