verisuonihaavoihin

Verisuonihaavoihin viitataan verisuonten, kuten valtimoiden ja laskimoiden, vaurioihin, jotka voivat aiheuttaa verenvuotoa sekä raajan tai muun kehon osan verenkierron heikentymistä. Haavat voivat johtua traumasta, kuten pistosta, viillon tai ammunnasta, sekä iatrogisista tekijöistä esimerkiksi kirurgisista toimenpiteistä tai injektioista. Vauriot voivat koskea suuria tai pieniä verisuonia ja voivat esiintyä yksittäisessä haavassa tai monimutkaisissa vammoissa.

Vauriot jaotellaan yleisesti valtimo- ja laskimovauroihin. Valtimohaava aiheuttaa yleensä nopeasti runsasta, pulssiin liittyvää verenvuotoa ja raajalle nopeasti kehittyvää iskemiaa riskittä. Laskimovauriossa verenvuoto on usein suurehkosti jatkuvaa ja voi johtaa laajenevaan hematomaan sekä alhaiseen verenpaineeseen ilman nopeasti toteutettua hoitoa. Joissain tapauksissa voi olla sekä valtimo- että laskimovaurio.

Oireet ja diagnostiikka perustuvat kliiniseen arvioon ja kuvausmenetelmiin. Hätätapauksessa huomio kiinnittyy aktiiviseen verenvuotoon, raajan kipuun ja kalpeuteen, tunnottomuuteen tai heikentyneeseen toimintakykyyn. Paikallinen ultraääni (Doppler) sekä CT-angiografia tai digitaalinen letkukatetriarterografia auttavat määrittämään vaurion laajuuden ja suunnittelemaan hoidon.

Hoito perustuu verenvuodon hallintaan ja vaurion korjaamiseen. Hätätilanteessa käytetään suoraa painesidettä tai muita keinoja verenvuodon hillitsemiseksi ja potilaan tilan stabiloimiseksi. Pitkän aikavälin hoitoon kuuluu kirurginen reparaatio tai endovaskulaariset menetelmät (stentti, embolisaatio), laskimoiden korjaus tai siirto. Tulehduksen ehkäisyyn voidaan tarvita antibiootteja ja tetanuspreventaatiota.

Potilaan ennuste riippuu vamman vakavuudesta, verenkierron tilasta sekä nopeasta hoidosta ja mahdollisista komplikaatioista, kuten iskemiasta, fasciakudoksen paineesta tai pseudoaneurysmasta. Ennaltaehkäisyyn kuuluvat turvavarusteet, turvalliset työ- ja liikennetavat sekä varhaisen hoidon hakeminen epäilyttävissä vammoissa.