verenkiertotuki

Verenkiertotuki on lääketieteellinen termi, jolla tarkoitetaan toimenpiteitä ja laitteita, jotka tukevat tai ylläpitävät verenkiertoa ja hapetusta elimistössä, kun sydämen pumppauskyky on heikentynyt tai verenkierto ei riitä kudosten hapensaantiin. Sitä käytetään eri tilanteissa, kuten kardiogeenisen sokin, äkillisen sydäninfarktin sekä vakavan sydämen vajaatoiminnan hoidossa, sekä toipumisvaiheissa suurten leikkausten jälkeen.

Mekaanisen verenkiertötuen päämuodot ovat esimerkiksi sisäaortallinen pallopumppu (IABP), ekstrakorporaalinen verenkiertötuki (ECMO), vasenkammion avustuslaite (LVAD) sekä kokonainen teko-sydän (Total Artificial Heart). ECMO tukee sekä verenkiertoa että hapetusta vakavissa sydän- ja keuhko-oireyhtymiä kattavissa kriiseissä; LVAD tarjoaa pitkäaikaista tukea vasemmalle sydämen kammiolle; IABP ja muut lyhytaikaiset tuet voivat toimia kiireellisessä tehohoidossa.

Käyttö tapahtuu teho-osastoilla, jossa potilaan tila sekä hoitokriteerit määrittävät, onko kyse tilapäisestä vai pitkäaikaisesta tuesta ja mahdollisesti siirrosta tai transplantista. Verenkiertötuki tukee tai korvaa sydämen pumppauskykyä sekä hapetusta potilaan tarpeiden mukaan.

Riskit ja rajoitukset sisältävät verenvuodon, infektioriskin, verisuonivauriot, tromboosion sekä laitteiston aiheuttamat komplikaatiot. Hoito vaatii monialaista osaamista, anticoagulaatiota ja potilaan tilan jatkuvaa seurantaa.

Verenkiertötuen kehitys alkoi 1960-luvulla ja on sen jälkeen kehittynyt merkittävästi. Nykyisin se on keskeinen osa kriittistä sydän- ja keuhkohoitoa sekä potilaiden mahdollisuutta siirtoon, toipumiseen ja ajoissa aloitettavaan hoitoon.