anticoagulaatiota

Antikoagulaatio tarkoittaa veren hyytymisen estämistä lääkkeillä. Sen tavoitteena on ehkäistä veritulppien muodostumista ja niihin liittyviä komplikaatioita, kuten aivoinfarktia, keuhkoembolian tai syvä laskimotukoksen riskiä. Antikoagulantit vaikuttavat veren hyytymisprosessin eri vaiheisiin eikä niinkään veren levittäytymiseen kuten antiplatelet-lääkkeet.

Antikoagulantteja on eri tyyppejä. Suun kautta annettavia ovat suorat suun kautta otettavat antikoagulantit (DOACit): apiksabaani, rivaroksabaani, dabigatraani ja edoksabaani. Lisäksi käytetään perinteisiä kumariinantikoagulantteja, kuten varfariinia. Parenteraalisia antikoagulantteja käytetään usein perioperatiivisesti tai akuutissa hoidossa (esimerkiksi hepariini ja pienimolekyylisten hepariiniyhdistelmät).

Indikaatioiksi kuuluvat erityisesti eteisvärinästä johtuva aivohyppyjen riskin vähentäminen, syvän laskimotukoksen ja keuhkoembolian hoito ja ehkäisy sekä joissain läppäkirurgiaan liittyvissä tilanteissa tarvittava hyytymisen ehkäisy. Hoito suunnitellaan yksilöllisesti potilaan taustojen ja riskien mukaan, ja se voi olla pitkäaikaista tai elinikäistä.

Käyttö ja seuranta riippuvat lääkityksestä. DOACit eivät yleensä vaadi säännöllistä INR-seurantaa, mutta munuaisten toiminta sekä maksa-arvot ja mahdolliset vuorovaikutukset on seurattava. Varfariini vaatii puolestaan säännöllistä INR-tasoseurantaa ja K-vitamiinin saannin hallintaa ruokavaliosta. Hoitopäätökset perustuvat potilaan tilaan, raskauden mahdollisuuteen ja muuhun lääkehoitoon.

Vaarat ja hallinta: antikoagulantit lisäävät verenvuodon riskiä, ja hoitoon liittyy vasta-aiheita kuten aktiivinen verenvuoto. Verenvuodon hoitoon on olemassa käänteisosia: K-vitamiini varfariinille, sekä DOACien käänteismenetelmät tai prokoagulantit. Potilaalle räätälöidään riskien ja hyötyjen tasapaino.