verbipohjaisten

Verbipohjaiset ovat sanoja ja sanaluokkia, joiden perusta on verbi. Kielitieteessä termi kuvaa deverbaalisia muotoja, jotka on muodostettu verbistä derivaatioiden tai taivutusten avulla. Verbipohjaisia muotoja esiintyy sekä nominaaleina että adjektiiveina sekä participleina, ja ne kattavat laajan skaalan merkityksiä, kuten teon, tekijän tai tuloksen ilmaisun.

Yleisimmät verbipohjaisten derivaatioiden muodot Suomessa ovat:

- Nominalisoinnit, joissa verbi saa -minen tai -minen-sanan lopun, esimerkiksi kirjoittaminen (toiminnan tai prosessin nimittäminen) tai ajaminen (ajamisen toiminta). Näitä käytetään yleisesti abstraktina käsitteenä tai prosessina.

- Agenttien nimet, joissa verbiin liitetään -ja/-jä- pääte, kuten kirjoittaja (kirjoittaa-verbin agentti), ajaja sekä opettaja. Nämä kuvaavat teon tekijää.

- Presentaatio- ja adjektiiviset muodot, joissa verbiin lisätään -va/-vä, esimerkiksi kirjoittava (joka kirjoittaa) tai ajava (joka ajaa). Näitä käytetään sekä substantiivein että etukäisinä adjektiiveina.

- Perfektipartisiipit ja muita partisiippimuotoja, kuten kirjoittanut tai tehty, sekä passiiviset osallistujat, jotka kertovat tulosta tai tilannetta.

- Aikamuotoihin ja passiivisyyteen liittyviä muotoja, kuten tehty, which express the result or state derived from the verb.

Verbipohjaiset muodostavat irtotavarana ja yhdistetään usein kompositopaikoissa: niitä voidaan käyttää substantiiveina, adjektiiveina tai määritteinä. Niiden syntaktinen ja semanttinen rooli vaihtelee teon resumedisesta ilmaisusta tekemiseen, vaikuttaen sekä kirjoituskonteksteihin että kielen ilmaisuun yleisesti. Verbiin pohjautuvien sanojen tuotanto on erityisen runsasta suomen kielessä, mikä heijastaa sen laajaa derivatiivista rakennetta.