vektorilajeja

Vektorilajeilla tarkoitetaan lajeja, jotka välittävät taudinaiheuttajia ihmisille tai eläimille. Ne eivät aina aiheuta taudin itsessään, vaan toimivat patogeenien siirtäjinä isäntien välillä. Vektorit jaotellaan yleisesti biologisiin vektoreihin sekä mekaanisiin vektorilajeihin. Biologisessa vektoroinnissa patogeeni elää ja usein moninkertaistuu vektorissa ennen siirtymistä seuraavaan isäntään; mekaanisessa vektoroinnissa patogeeni siirtyy vektorilla vain sen pinnan tai ruumiinosan kautta eikä lisäänny vektorissa.

Maailmanlaajuisesti tunnetuimpia vektorilajeja ovat mosquitoset (esim. Anopheles, Aedes, Culex), punkit Ixodes-sukuineen sekä hiekkaeläimet Phlebotomus. Anopheles-poikaset voivat välittää malariaa, Aedes-lajit denguea, Zikaa ja chikungunyaa, Culex puolestaan useita viruksia. Ixodes-punkit levittävät borrelioosia sekä puutiaisaivokuumetta, Phlebotomus-hiekkaeläimet Leishmanias. Muita tärkeitä vektoreita ovat tsetse-kärpäset Glossina ja triatomiset (kissing bugs), jotka välittävät Trypanosoma cruzi’n aiheuttamaa Chagasin tautia. Joillakin alueilla myös erilaiset eläinlajit voivat toimia vektoreina taudinaiheuttajille.

Vektorilajien merkitys taudinkantajina on alueellinen ja vuodenaikainen, ja sen ymmärtäminen on olennaista taudinvalvonnassa. Torjunta ja seuranta painottuvat sekä elinympäristön hallintaan että suojelutoimiin, kuten veden kerääytymisen vähentämiseen, hyönteismyrkytyksiin sekä yksilön suojautumiseen (insect repellents, suojavaatteet). Lisäksi rokotteet ja terveysvalistus voivat vähentää riskiä, riippuen patogeenistä.