vastuuvahinkoja

Vastuuvahinkoja tarkoittaa vahinkoja, joiden aiheuttaja on vastuussa niiden korvaamisesta jonkun toisen kärsimyksen, esinevahingon tai muun oikeudenloukkauksen vuoksi. Suomessa kyse on pääasiassa tahdonalaista tai laiminlyöntiin perustuvaa vahingonkorvausvastuuta, joka kohdistuu vahinkoa aiheuttaneeseen tahoon.

Vastuuvahinkojen yleiset säännöt perustuvat Vahingonkorvauslakiin (412/1974) sekä yleisiin periaatteisiin vahingonkorvausoikeudessa. Lainsäädäntö kattaa sekä aineelliset että aineettomat vahingot, eli taloudelliset menetykset ja esinevahingot sekä kärsimyksen, terveyden tai elämänlaadun heikkenemisen kaltaiset ei-rahalliset korvaukset. Korvauksen määrää voidaan harkita suhteessa menetettyyn taloudelliseen asemaan ja oikeuden loukkauksen vakavuuteen sekä sille aiheutuneiden kustannusten kohtuullisuuteen.

Vastuuvahingon vastuullisuuden edellytykset ovat yleensä: virheellinen tai laiminlyötty velvollisuuden noudattaminen (fault tai negligence), syy-seuraussuhde vahingon ja virheen välillä sekä syntynyt vahinko. Myös osittainen myötävaikutus vahinkoon voi vaikuttaa korvauksen määrään. Joissain tapauksissa on olemassa erityisluonteisia velvoitteita tai yhteiskunnallisia säädöksiä, kuten tuoteturvallisuus- tai liikennevastuut.

Vastaavat tahot voivat olla yksityishenkilöitä, yrityksiä tai julkisyhteisöjä. Vastuuvahingon korvaus voi kattaa sekä korjauskustannukset että korvaukset ei-taloudellisista kärsimyksistä. Vastuuvahingoille liittyy usein vakuutuksia, kuten vastuuvakuutuksia, jotka voivat korvata vahinkoja osin tai kokonaan. Toimintaperiaatteen eroaa sopimusperusteisista vahingoista siitä, että vastuuvahinkoja säätelee yleensä yleinen vahingonkorvausoikeus, ei ainoastaan sopimus.